Murheellisten Laulujen Maa
Eppu NormaaliVersion1
90
Chords in this song
Strum
D-DU-UDU
Syyttömänä syntymään, sattui hän, tähän maahan pohjoiseen ja kylmään.
Jossa jo esi-isät, juovuksissa tottakai, hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon, halus välttää poika tuo,
En koskaan osta kirvestä, enkä koskaan viinaa juo,
muuten juon talon.
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin, vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
mutkun työnvälityksestä työtä ei saa, hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin turmiolan tommi taas herää henkiin ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
kohti laukkaa, viinakauppaa...
Sen miehen epätoivoon ajaa, kun halla viljaa korjaa, keskeltä kylmän mullan hiljaa,
kylmä silmä tuijottaa, kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen, mullasta maan, isät ylpeinä katsovat poikiaan,
työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin, juosta saa,
katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää, ei mittaa järki, eikä kärki määrää.
Jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit, ja kiinni pysyvät taivaan portit,
Einari Epätoivosta ne kertovat...
Source: Songsterr · Rights holder? Request removal.
Readable chord sheet for Murheellisten Laulujen Maa by Eppu Normaali
[A] Syyttöm&aum[Bm]l;n&a[G]uml; syn[Bm]tymään, [A]sattui[E] hän[G], tähän maahan pohjoiseen ja kylmään. [A] Jossa jo esi-[Bm]is&au[G]ml;t, juovuks[Bm]issa tottakai, hakkas[A]ivat vaimot, la[E]pset jos ne ki[G]inni sai [Bm] Perin[G]teisen miehen [A]kohtalon,[Bm] halus [G]vältt&aum[E7]l;ä poika tuo, [Bm] En koskaan [G]osta kirve[Bm]stä, enkä koska[A]an viinaa juo, [G] muuten juon [A]talon. [A] Lumihanki [Bm]kutsuu[G] perhett&[Bm]auml; talvisin, vaa[A]n en tahdo t[E]ehdä koska[G]an lailla isin mutkun [D]työ[G]nvälityksest&[D]auml; ty&ou[A]ml;tä[E]; ei saa, h&au[G]ml;l[A]le kohtalon koura juottaa väkijuomaa Niin [D]turmiolan [G]tommi taas herä[D]ä h[A]enkiin ja[E7] herroj[G]en elkeet [A]tarttuvat renkiin [G]kohti [A]laukkaa, viinakauppaa... [Bm]Sen miehen [G]epätoi[A]voon a[Bm]jaa, kun h[G]alla vi[E]ljaa kor[Bm]jaa, kesk[G]eltä kylm[Bm]än mullan hiljaa, kylmä silm&au[A]ml; tuijo[G]ttaa, kun k[A]irves kohoaa Keskelt&a[Bm]uml; kumpu[G]jen, mull[Bm]asta maan, [A]isä[E]t ylpein&[G]auml; katsovat poikiaan, [D]tyött[G]ömyys, viina, [D]kirves [A]ja perhe, l[E]umihanki, p[G]oliisi ja [A]viimeinen erhe T&aum[D]l;mä [G]tuhansien murheellisten[D] laulujen m[A]aa, jonka [E7]tuhansii[G]n jä[A];rviin, juosta saa, [D] katajainen [G]kansa, jonka itsesä[D]älin m[A]ä&[E7]auml;rä[G]ä[A], ei mittaa järki, eikä kärki määrää. [D] Jonka lauluissa [G]hukkuvat eläm&aum[D]l;n valttik[A]ortit, [E]ja kiinn[G]i pysyv&[A]auml;t taivaan portit, Eina[G]ri Ep&[A]auml;toivosta ne kertovat...